Parjasen nimen alkuperästä, Parja-nimilöydökset Internetissä ja tilasto sukunimestä Parjanen

28.6.2012
Perttu Parjanen

Parjanen-sukunimen taustaa, etymologiaa

Todennäköisin selitys on luultavasti yksinkertaisesti joku muinainen nimi, joka on aikojen saatossa muuttunut ja muotoutunut Parjaseksi. Sukunimikirjassa Parjasen kerrotaan olevan karjalainen nimi, jota on esiintynyt eri muodoissa Viipurissa, Jääskellä, Muolaassa ja Lappeen pitäjässä. Parjasen mahdolliseksi kantasanaksi tarjotaan henkilönimeä Parui. Aikakirjoissa mainittu mm. Parui Selivanov v. 1500 Pielisjärvi, Jwan Paroieff 1618 Kurkijoki, Koske Parieson 1582, Kurkijoki. Sukunimikirja pitää myös mahdollisena, että Parjanen on samaa perua Parviainen-nimen kanssa. Sieltä kautta kiertäen lähtökohdaksi tarjotaan venäläistä ristimänimeä Parfenij. Ristimänimi on siis henkilön ainoa nimi. Suomalaisia versioita Parfenij-nimestä ovat Parppo, Parhia ja Parvia.
Murresanoista ei ole löytynyt oikein sopivaa kandidaattia nimen lähteeksi. Tämänhetkinen henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Kannaksen murteissa esiintynyt parja, joka on tarkoittanut lantakärryn laitaa. Lähde Etymologinen sanakirja. Hyödyllinen esine siis. Muita merkityksiä parjalle ovat olleet rattaiden kori, ja hiukan vähemmän raflaavana merkityksenä ylipäätään reen tai kärryjen laita. Mm. Larin Parasken tuotannosta löytyy kuulemma maininta parjasta kärryjen laitana. Joidenkin karjalaisalueiden murteissa parja on tarkoittanut myös maitopöntön päälle päreistä tehtyä kantta sekä maitohuoneen ikkunaan päreistä tehtyä suojusta. Jonkinlaisesta punoksestakin on siis saattanut olla joillakin karjalaisseuduilla kyse, vrt. ylempänä mainittu kärryjen kori.

Tieteellisesti tarkempia löydöksiä odotellessa voidaan  listata jo pari paikannimiin liittyvää, täydellisen epätieteellistä, mutta luultavasti juuri siksi aika kiinnostavaa merkitystä. Ensimmäisenä mainittakoon epävirallinen tieto, jonka mukaan parja tarkoittaisi Ilomantsin seudun murteessa nuotion tai tulisijan pohjaa. Vaikka tieto onkin sinänsä luotettava, valitettavasti kertoja on jo manan majoilla, joten häneltä asiaa ei voida enää varmistaa. 

Toinen paikannimiin pohjaava puolitieteellinen merkitys parjalle löytyy netistä. Ylen arkistosta löytyy haastattelu, jossa  jututettiin erästä eläköitynyttä metsänhoitajaa. Hän oli sitä mieltä, että kaikki paikat, joissa esiintyy nimen osana parja-, parka-, parha- tai paro-, ovat olleet jossain vaiheessa hyvin karuja, avoimia lentohiekkakenttiä. Hän pohjasi väitteensä metsänhoitajan uransa aikana maastossa tekemiinsä havaintoihin, joten niiltä osin teoriaa ei voine täysin tyrmätä.

Ehkä on syytä tutkailla myös parjata-verbiä sellaisena kuin se nykyään ymmärretään.  Parjata-verbi on tunnettu nykyisessä merkityksessään jo ainakin 1700-luvulta asti.  Kotuksen arkistoista löytyy ko. ajalta olevia lakitekstejä, joissa parjaamista käytetään nykytapaan herjaamisen synonyyminä. Mielenkiintoista on lisäksi, että suomen parjata-verbi on luultavasti balttilainen lainasana. Etymologisen sanakirjan mukaan parjaamisen taustalla saattavat olla karjalan kielen (parjuanda: soimaaminen, parjaaminen) kautta suomeen kotiutuneet latvialaiset (parjastit: parjata, herjata; bar'jedit: ankarasti sättiä) ja liettualaiset (bárti: moittia, sätti) verbit. Balttikieliin ne ovat puolestaan joidenkin lähteiden mukaan tulleet muinaispreussista.



«Takaisin

evaliisa.nikula@hyvajuttu.fi