Matti Parjanen

Muistosanat Fredrik Hiivan (1842–1911*) muistolaatan paljastuksessa Lemin hautausmaalla 18.7.1998

Hyvät Parjasen sukuseuran jäsenet

Olemme kokoontuneet tälle paikalle, johon sukuseuramme kantaisä Fredrik Paavonpoika Hiiva haudattiin ilman muistokiveä tai -ristiä yhteishautaan yhdessä pienen pojantyttärensa kanssa vuonna 1911*. Senaikainenkin lääketiede ehkä olisi kyennyt hänet pelastamaan joksikin aikaa elämälle mutta rintamailta syrjään unohdetun Lemin vaatimattomissa oloissa Rietu joutui nääntymään nälkään kurkkusairauden tukehduttamana 69 vuotiaana.

Meidän täällä olevien tiedot Rietusta ovat varsin vähäisiä ja hajanaisia. Silti on todella suuri ilo todeta, että joukossamme on vielä yksi, joka on tavannut ihka elävänä tämän melkein unhoon jääneen esi-isämme. Sukuseuramme vanhin Väinö Parjanen oli ukkonsa kuollessa viisivuotias. Vielä muutama vuosikymmen sitten suvustamme löytyi vielä useita henkilöitä, joilla oli muistikuvia tästä Lemin Pöllölän kylän talossa numero 5 seppänä ja talollisena eläneestä Fredrik Hiivasta. Minäkin kuulin monia juttuja hänestä omalta ukoltani Adam Parjaselta, mutta kaikki ne ovat nykypäivän kiire ja kaaos vieneet ikuisesti unholaan. Suullisen muistitiedon pelottavan nopea häviäminen historian loputtomaan unohdukseen olkoon tällekin sukuseuralle varoitus siitä, että näin tulee käymään myös nyt elävien kohdalla. Olkaamme siis aktiivisia muistitiedon keräämisessä. Rietukin varmasti hämmästyisi, jos tietäisi, että hänen kymmenet ja kohta sadat jälkeläisensä ovat kokoontuneet tämän vuosituhannen viimeisinä hetkinä hänelle tutulle kirkkomaalle. Olemme tulleet tänne kiittämään häntä siitä, että hän yhdessä Lemin Ruominkylästä kotoisin olevan puolisonsa Eeva Taavetintytär Kirvesmiehen kanssa silloisen Venäjän suuriruhtinaskunnassa kasvatti kuusi lasta, jonka jälkeläisinä me nyt ainakin aineellisesti rikkaampina voimme elää itsenäisessä Suomessa.

Nyt paljastettavan muistokiven laattaan olen halunnut kiinnittää Vilma ja Heikki Parjaselta saamani seppä Rietun itse takoman suuren rautanaulan. Se symboloikoon sitä, että Parjasen suvun sukupolvet liittyvät lujasti toisiinsa niinkuin sepän naula liittää toisiina tuoreen ja ikivanhan puun. Tämän graniitin ja takonaulan ääreen toivon sukulaistemme aika ajoin kokoontuvan yksin tai yhdessä muistamaan sitä, että aina ei ole ollut elämä aineellisesti yhtä kylläistä kuin se nykyisin on.

Pyydän poistamaan peitteen muistokiven päältä.

Parjasen sukuseuran hallitus luovuttaa näin sukumme kantaisän muistokiven sukuseuralle.

*Vuonna 2011 selvisi, että Fredrik Hiiva, myöhemmin Parjanen, on kuollut 21.10.1915.

evaliisa.nikula@hyvajuttu.fi