Hilda Maria Halme, entinen Inkinen

Lemillä 2. huhtikuuta 1894 syntynyt Hilda Maria Halme oli sukuseuran kantaisä Fredrik Hiivan vanhimman lapsen Taavetti (David) Parjasen ja hänen vaimonsa Ristiinan kahdeksasta lapsesta vanhin.

Hilda Halme avioitui vuonna 1920 Emil Inkisen kanssa ja muutti Ruokolahdelle Inkiseen. Hilda synnytti Emilille viisi lasta. Heistä Kauko kuoli vuonna 1933. Vajaa vuoden kuluttua kuoli puoliso Emil ja viikko hänen jälkeensä Hilkka-tytär. Surunsa keskellä Hilda selvisi kuitenkin päivän kerrallaan.

Hilda avioitui myöhemmin Väinö Halmeen kanssa ja kuoli 15.2.1968 Ruokolahdella.


Tarinoita ja kuvia


Aino Metsi muistelee äitiään

Hilda Halme syntyi 2.huhtikuuta 1894 Lemillä. Hän oli käynyt kiertokoulua ja kotona asuessaan kävi auttelemassa naapureita. Hän kertoi myös ”kiskoneensa parkkia” pajusta, josta myös ansaitsi hieman rahaa. Mitä parkista oikein sitten tehtiin, Aino Metsi ei enää muista.

Elämä oli hyvin niukkaa; syödäkseen sai mutta ei aivan kyllikseen. Sisaruksista toiseksi nuorin, Lempi, kuoli aivan pienenä. Hilda oli vanhin sisaruksista, sen jälkeen oli Toivo, Eino, Väinö, Alma ja Hannes. Toinen Eino-niminen veli kuoli vähän aiemmin kuin toinen Eino syntyi.

Hilda kertoi mamman, äidinäitinsä, sisaruksista Koskisen Anna-Liisa-tädistä ja Vappu Karhusta, jota sanottiin Hotkin Vapuksi. Heidän kanssaan Hilda oli ollut paljon tekemisissä lapsuudessaan. Karhun vanha isäntä leikillisesti pelotteli heitä lapsia: ”Ei kummitus mitään pahaa tee, mutta se voi vaikka vähän koettaa olkapäästä”. Sitten Hilda aina ”rääkäisi”. – Muutenkin pidettiin sukulaisiin ja naapureihin paljon yhteydessä.

Hilda ja Emil
Hilda tuli Ruokolahdelle serkkujensa luo kylään vuonna 1918 tai 1919. Kietävälänniemen Kekäläisessä oli ohjelmalliset iltamat. Häntä tanssitti ahkerasti Emil Inkinen. Emilin äiti oli iltamissa myös. Hän oli sanonut naapurin emännälle ”että tuo Lemin tyttö on niin nakkianaamanen, kun meidän Emilkin hakee sitä niin monta kertaa tanssimaan”.

nakkianaamanen = nätin näköinen tai kauniskasvoinen

Hilda ja Emil vihittiin 6.4.1920 Ruokolahden pappilassa. Häiden juhlimisesta ei ole tietoa; jonkinlaiset olivat kuitenkin.

Elämää Inkisessä
Kun Hilda tuli nuorena miniänä Inkiseen, siellä asuivat myös Emilin vanhemmat Matti ja Agneta Inkinen sekä Emilin täti Leena Kurki ja eno Aatu Kurki. Agnetta Inkistä kutsuttiin Aki-mummoksi.

Anopilla oli tapana sanoa Hildalle aamulla tämän tultua navettatöiltään ”tuos minnein kuppis, mie tiristän sinulle vähän kahvia tästä”. Vaikka työtä oli paljon ja lisänä vielä vanhukset, Hildan oli hyvä olla Inkisessä.

Kerran Emililtä oli jäänyt joku veroerä maksamatta ja siitä tuli heille tuomaan kuittia poliisi Pekka Friari, joka muutti sukunimensä myöhemmin Karoniemeksi. Matti Inkinen oli kysynyt: ”Mikäs mies sinä olet ja mitä asiaa sinulla on meille?”. Poliisin kerrottua asiansa Matti oli lähtenyt etsimään Emiliä ja sanonut: ”Missäs se poika oikein on. Mie en suvaitse että napp´ohta kulettelee miun kuittejani”.

Kansanparannusta
Aki-mummo oli kansanparantaja, joka kuppasi. Hän teki luonnonkasveista lääkkeitä ja ”ruusikääreitä”, joilla parannettiin vyöruusua. Hilda oppi anopiltaan ruusikääreiden tekemisen ja hoiti myöhemmin usein naapureiden ja tuttavien vyöruusuja. Kääreisiin tarvittiin yhdeksää eri kasvia.

Hilda oli usein myös naapureiden synnytyksissä kätilönä. Tuohon taitoon hän oli itse oppinut ja saanut siihen myös Aki-mummolta opastusta.

Viljaa leikatessaan Hildan kättä oli alkanut sattumaan ja Aki-mummo sanoi, että sen on ”virunut”. Aki-mummo paransi Hildan kipeän käden seuraavalla tavalla. Kotiin tultuaan he menivät aitan luo nostamaan salpaa. Aki-mummo oli toisessa päässä aittaa ja Hilda toisessa päässä ja yhtä aikaa piti nostaa salpaa. Salpa on se, jolla hirret liitetään toisiinsa. Hildaa nauratti kovin ja Aki- mummo sanoi: ”Älä sie tyttö naura, tää on ihan tos asia”. Hoito auttoi.

Aki-mummon kupparin sarvet päätyivät joskus Tauno-pojan leikkikaluiksi. Hän laittoi niitä pystyyn ja huitaisi niitä välillä nurin. ”Sarvet hyppää” oli poika leikkinyt. Mihin lienevät myöhemmin joutuneet?

Ilo perheestä muuttui suruksi
Hildalle ja Emilille syntyi viisi lasta: Tauno Vilhelm (4.5.1921), Kauko Mikael (29.9.1922), Hilkka Annikki (22.8.1924), Eila Kyllikki (22.4.1929) ja Aino Vappu (3.5.1933). Kaikki syntyivät kotona Inkisen saunassa. Kätilönä olivat olleet milloin Aki-mummo, milloin naapurin emännät.

Kauko oli kova poika runoilemaan ja usein maamiesseuran iltamissa hän myös luki runojaan. Kun pikkusisar Aino Vappu syntyi, Kauko sanoi, että jos poika olisi tullut, hän olisi voinut laulaa: “Kolme on meitiä veljeksiä ja minä olen keskimmäinen, illalla tyttöjä riiatessa minä olin ensimmäinen”. Kun äiti oli tullut pikku-Ainon kanssa synnytyssaunasta kammariin lepäämään, oli Kauko tehnyt lettutaikinan ja paistanut ison pinon lettuja. ”Minä toin äidille rotinoita”. Hän oli ollut todella hyväntuulinen ja auttavainen poika. Hän kulki myös yksin Kutveleesta laivalla Laappeenrantaan. Toivo-eno tuli häntä Lemiltä hevosella vastaan. Kauko kuoli aivokalvontulehdukseen 6.6.1933.

Surua tuli perheeseen myöhemmin paljon lisää. Marraskuun 17. vuonna 1883 syntynyt Emil kuoli 30.10.1934 kurkkusyöpään ja Hilkka ,”Hili”, viikkoa myöhemmin 6.11.1934 kurkkumätään. Hilda oli tuolloin useasti miettinyt, ettei mistään päivästä enää iltaa tule, mutta pakko oli vain selvitä eteenpäin.

Hilda meni myöhemmin uusiin naimisiin ja muutti asumaan Ruokolahden Virmutjoelle.

Aino Metsin kertomuksen mukaan kirjoittanut hänen tyttärensä Seija Reivolahti 17.10.2009. Aino on Hilda ja Emil Inkisen nuorin lapsi.


Hilda ja Emil



Hilda ja Emil Inkisen kuva on otettu monta vuotta häiden jälkeen. Pieni Hilkka-tyttö oli sanonut: ” Laitetaan äidille ja isälle kukat rintaan, kun heistä otetaan valokuvat”. Nuorimman tyttären, Aino Metsin mukaan vanhemmista ei ole virallista hääkuvaa.

Appivanhemmat



Hilda perheineen asui appivanhempiensa, Matti ja Agnetta Inkisen kanssa kanssa samassa taloudessa. Kuva on 1920- tai 1930-luvulta.

Esikoinen



Hilda ja Emil Inkisen vanhin lapsi Tauno syntyi toukokuussa 1921. Kuva on vuodelta 1922.

Tytär


Väinö Parjasen 60-vuotispäivillä
Hilda ja Emil Inkisen kolmas lapsi Hilkka syntyi vuonna 1924. Kuva on otettu vuonna 1926 tai 1927. Hilkka kuoli marraskuun alussa vuonna 1934 Ruokolahdella muutama päivä isänsä jälkeen.

Portailla



Hilda Inkinen ja lapset Tauno ja Hilkka. Kuva on noin vuodelta 1929.

Pikkuveli



Toinen poika Kauko syntyi heti vuoden kuluttua Taunon jälkeen eli vuonna 1922. Kuva on otettu Lemillä vuonna 1929. Kauko kuoli Ruokolahdella kesällä 1933.

Isotädin kanssa



Tauno ja Hilkka sekä heidän isänsä Emil Inkisen täti Liena Kurki noin vuonna 1929 otetussa kuvassa.

Heinätöissä



Kuva on otettu vuonna 1932 Tauno Inkisen heinäpellolla Ruokolahden Kietävälässä.
Kuvassa vasemmalta ensimmäisenä on Hilda Inkinen valkoinen esiliina päällä. Hän laittoi esiliinan, koska hänen serkkunsa, lääkäriksi opiskeleva Paavo Parjanen tuli taloon kylään.
Seuraavina ovat Hilkka ja Eila Inkinen ja heidän takanaan isänsä Emil Inkinen. Hänen vieressään ilmanpaitaa on Väinö Parjanen. Takana hevosen selässä, (näkyy huonosti) on Tauno Inkinen. Harava kädessä on Paavo Parjanen.
Pikkupoika ilman paitaa on naapurin poika Veikko Luukkonen ja hänen takanaan Kauko Inkinen. Heinäkuorman päällä on hevosta ohjastamassa Veikko Luukkosen veli Leo Luukkonen. Emäntä harava kädessään on poikien äiti Arvida Luukkonen, jota myös mökin Arvidaksi kutsuttiin.
Seija Reivolahti kertoo: ”Äitini Aino Metsi muistaa vielä hauskan jutun liittyen Hildaan ja Paavoon: Hilda oli sanonut Paavolle, että kun tämä on valmis lääkäri, niin hän tulee sitten tutkimuksiin. Tähän Paavo oli vastannut: ’Sinua minä en tutki kuin koirannahkarukkaset kädessä’. Äiti ei muista mahtoiko Hilda koskaan olla Paavon tutkittavana.”

Hilkka



Hilkka noin 7–8-vuotiaana. Hän kuoli kymmenvuotiaana.

evaliisa.nikula@hyvajuttu.fi