Helena Torvi o.s. Parjanen

Kantaisämme Fredrik, Rietu, Parjasen ja kantaäitimme Eeva Parjasen o.s. Kirvesmiehen kolmanneksi vanhin lapsi syntyi vuonna 1866 Lemin Pöllöllänkylän Parjasenmäellä. Kasteessa hän sai nimen Helena. Hän kuoli vuonna 1941 Lemin Torviniemessä 75-vuotiaana.

Vuonna 1896 Helena joutui jättämään synnyinpaikkansa, kun Rietu-isä menetti talonsa konkurssissa. Helena muutti Sutelankylään sisarensa Anna Marian ja hänen miehensä Adam Olkkosen tilalle isänsä Rietun, äitinsä Eevan, isoveljensä Albertin, pikkuveljensä Aatamin, pikkusiskonsa Miinan ja 9.7.1892 syntyneen tyttärensä Iidan, Iitan, kanssa. Sutelassa Helenalle syntyi vuonna 1897 poika, joka sai nimen Antti.

Helena avioitui vuonna 1910 Taavetti Eliaanpoika Torven kanssa ja muutti Torviniemeen Mäntymäki-tilalle. Emännän velvollisuuksien ohella Helena sai vastuullisen tehtävän huolehtia osaltaan myös miehensä Taavetin ja hänen vuonna 1909 edesmenneen vaimonsa Regina Manuntytär Nisosen lapsista: 6-vuotiaasta Einosta, 8-vuotiaasta Olgasta ja 10-vuotiaasta Esteristä. Vanhin poika Toivo oli jo tuolloin 15-vuotias. Tehtävä lienee ollut haastava molemmille osapuolille. Eihän ole itsestään selvää, kuinka vuosi sitten äitinsä menettäneet lapset suhtautuivat uuteen tilanteeseen.

Helenan 18-vuotias Iita tytär ja 13-vuotias Antti poika jäivät Sutelaan isoisänsä Rietun, isoäitinsä Eevan ja setänsä Albertin luokse tuttuun kotiin. Vuonna 1912 Helenalle ja Taavetille syntyi poika Viljo Olavi.

Toivo Torvesta löytyy lyhyitä mainintoja ja kuvakin sukuseuramme sivuilla Anna-Liisa Turkun kohdalta. Hänen todetaan olleen kotoisin Lemin Torviniemestä ja kerrotaan muun muassa, että hän tuli linja-auton kuljettajaksi 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Turkujen yritykseen.

Isoisänsä Rietun kuoltua vuonna 1915 Antti muutti Torviniemeen äitinsä luokse. Iita tyttärestä ei ole tietoja vuoden 1910 henkikirjamerkintöjen jälkeen. Kun isoäiti Eeva Parjanen kuoli vuonna 1911, kehitysvammainen Iita oli 19-vuotias. Lemin kirkkoherranviraston tietojen mukaan Iita kuoli Lemillä 31.10.1939 vähän yli 47-vuotiaana.

Helenan myöhäisemmistä vaiheista tarina kertoo, kuinka Taavetin kuoltua ja Mäntymäen jaon jälkeen Helenalle ja Viljolle rakennettiin Mäntymäen talon toisen puolen hirsistä mökki muutama kilometri Mäntymäestä Vainikkalantietä Lemin kirkolle päin. Tilan nimi oli Kalliola. Helena asui hirsimökissään vielä kolmisen vuotta poikansa Viljon Lauritsalaan muuton jälkeen. Viljo oli järjestänyt äitinsä avuksi ja turvaksi lähitalossa asuvan naishenkilön. Mäntymäessä on edelleen nähtävissä nykyisen rakennuksen vasemmalla puolella rivi entistä kivijalkaa.

Helenan kuoltua Kalliolan kiinteistössä asui pitkään Lemin rovasti Majanderin lapsia. Heidän jälkeensä kiinteistö jäi Lemin seurakunnalle ja maat Lemin kunnalle. Nykyisin Helenan Kalliolalla on uudet omistajat. Vanha kiinteistö kaikkine rakennuksineen on purettu ja tilalla on komea talo hyvin hoidettuine pihapiireineen.

Valitettavasti meillä jälkipolvilla ei ole paljoa muuta kerrottavaa Helenasta kuin eri kohteista hankittua ”tilastotietoa”. Ystävällistä ja tärkeää apua olen saanut Mäntymäen ja Kalliolan nykyisiltä asukkailta. Tiloilla on uudet nimet, mutta sijainti on entinen.

Vaikuttaa siltä, ettei Helenan elämä ole ollut niitä kaikkein kevyimmin askellettuja. Uskon kuitenkin, että siihen on sisältynyt niin murheen kuin myös onnen hetkiä, jotka kiinteästi kuuluvat meidän kaikkien elämään.

Ritva Lampinen toukokuussa 2019.

Sukuseuralle keväällä 2019 tulleen pyynnön mukaisesti sukuseuramme sivuilla ei kerrota enää erillistä tarinaa kenestäkään Helena Torven aviomiehen Taavetin ensimmäisestä avioliitosta olevista lapsista.

evaliisa.nikula@hyvajuttu.fi